Opinto-opas

Tavoitteet

Opiskelija osaa
- sirkustaiteen kannalta keskeisten teatterillisten ilmaisutekniikoiden perustaidot
- tiedostaa ilmaisuaan rajoittavia ja vapauttavia elementtejä
- tunnistaa draamallisen kerronnan malleja

Sisältö

Sirkuksen tekniikkaopintoja tukeva opintokokonaisuus, jonka tarkoituksena on syventää opiskelijan ilmaisullista kyvykkyyttä. Opintojakso koostuu teatteri-improvisaation, näyttelijäntyön, klovnerian ja naamionäyttelemisen opinnoista. Opinnoissa keskeistä on opiskelijan teatterillisen ilmaisutaidon ja draamallisen kerronnan analyysitaitojen kehittäminen. Opinnot toteutetaan ryhmäopetuksessa ja ne sisältävät käytönnön harjoituksia, harjoitustöitä ja demoja.

Opetusmenetelmät

Aktiivinen osallistuminen tekemällä ja observoimalla
- Koko ryhmän yhteiset fyysiset lämmittelyt ja tekniset harjoitukset
- Katsottuna oleminen/ esiintyminen: matalan kynnyksen näytöt luokkatovereille ja
esiintyminen yksilö- tai ryhmäimprovisaatioissa.
- Luokkakavereiden improvisaatioiden aktiivinen observointi ja havaintojen rakentava purku keskustellen.
- Pari- ja ryhmätyöt
- Opetustilanteiden tuoksinnassa luentoja esim. historiasta ja pedagogisista tavoitteista
- Kauden päätteeksi pidetään avoimet harjoitukset tai vaihtoehtoisesti viedään
naamiohahmot ulkoilemaan lähimaastoon.
- Vahva suositus oppimispäiväkirjan pitämiselle. Sisältöjen kirjaaminen ja oman
oppimisen reflektointi edistää näyttämöilmaisun opetuksen kokonaiskaaren
hahmottamista ja aiheen kokonaisvaltaista sisäistämistä. Lisäksi muistiinpanoista saattaa olla hyötyä mahdollisia poissaoloja korvaavien tehtävien tekemisessä.

Pedagogiset toimintatavat ja kestävä kehitys

YLEISTÄ
Näyttämöilmaisun opinnot jakaantuvat neljälle vuodelle ja opetusta on säännöllisesti kerran viikossa. Systemaattisesti etenevän fyysisen teatterin opetuksen tarkoituksena on tukea ja kehittää sirkusopiskelijoiden taiteellispedagogista kasvua ja antaa heille monipuolisia välineitä kokonaisvaltaiseen itseilmaisuun, sekä keholliseen ja tilalliseen tarinankerrontaan. Esiintymistaitojen lisäksi opinnot kehittävät liikkeellisen dramaturgian tajua, sekä ohjauksellista ja pedagogista ajattelua.
Henkilökohtaisten tavoitteiden lisäksi näyttämöilmaisu on aina ryhmätyötä! Ilman vahvaa ryhmähenkeä ja toisten kuuntelemista ja tukemista yksilöt eivät yllä parhaimpaansa ja työskentelystä tulee ilotonta puurtamista. Siksi yksi tärkeimmistä tavoitteista onkin hyvän ryhmädynamiikan luominen.
Opettajana on Teatteri Metamorfoosin perustajajäsen, teatteritaiteen maisteri Soile Mäkelä (soilemakela.com) Soilen opetuksessa näkyy rakkaus teatterinaamioihin ja vahva perehtyminen ranskalaiseen Lecoq-pedagogiikkaan, sekä quatemalalais-ranskalaisen Mario
Gonzalezin opetus- ja esitystekniikoihin. Lecoq-pedagogiikassa erilaisilla naamioilla ja miimillä on vankka asema, ei pelkästään tyylilajillisena elementtinä, vaan myös pedagogisena työkaluna. Opintojen aikana tehdään
siis myös naamiomatkaa: neutraalinaamiot, larvaire-naamiot, ekspressiiviset kokonaamiot, commedia dell’arten puolinaamiot, ekspressiiviset nenät ja lopulta maailman pienin naamio, punainen nenä, pitävät huolen siitä että haasteita ja hulvattomia hetkiä riittää. Jokainen naamiolaji asettaa sirkusopiskelijoille omat tavoitteensa ja valmistaa seuraavaan,
ilmaisullisesti haastavampaan lajiin. Aiempaa naamioteatterikokemusta ei tarvita ja jos naamiot eivät innosta taiteellisessa mielessä, sekään ei haittaa. Näyttämöilmaisun tunneilla tärkeintä on suhtautua uteliaasti
siihen mitä naamiot voivat tuoda pedagogisessa mielessä sirkustaiteilijapedagogin ammatilliseen oppimisprosessiin.
TREENIASU
- Tunneilla liikutaan, havainnoidaan toisten liikettä ja analysoidaan näkemäämme. Jotta observointihetket saataisiin mahdollisimman rauhalliseksi silmälle ja ettei huomio livahtaisi kehon liikkeestä epäolennaisuuksiin, tunneille pukeudutaan kokomustaan asuun, jossa on mukava liikkua ja hikoilla. Vältä printtejä ja kuvioita. Mielellään pitkähihainen paita varsinkin sitten kun otamme teatterinaamiot esiin. Vaatetusasia ei ole haudanvakava asia, eli emme ole perustamassa kulttia. Kyseessä on käytännön työn muokkaama traditio, joka helpottaa työskentelyä.
- Ylläoleva pukeutumisohje toimii kaikille vuosikursseille. Vuosikurssi- ja
naamiolajikohtaisesti matkan varrella annetaan lisäohjeita mahdollisista
roolivaatteista.
- Paljaat jalat.
- Varaa myös lämmintä vaatetta observointihetkiin.
- Naamiotyöskentelyssä tarvitsemme “neutraalien” kledjujen lisäksi myös mustat sukkahousut, joilla tehdään yhdessä hiustenpeittorituaali (ei vieläkään kulttia…) Kandee hankkia halvimmat mahdolliset, esim. Tarjoustalosta löytyy kohtuuhintaisia 5 kpl:n pakkauksia. Kokosuositus: 20 denieriä, mattamustat, koko 44-50 (eivät kiristä päässä). Sukkiksia tarvitaan ykkösellä ja kolmosella.

Sisällön jaksotus

MAAILMAN PIENIN NAAMIO -PUNAINEN NENÄ (2 op)
TAVOITTEET
- Löytää leikkisä suhde esiintymiseen
- Pitää hauskaa ja olla aidossa kontaktissa yleisön kanssa
- Oppia nauramaan itselleen
- Tunnistaa, tunnustaa ja hyväksyä improvisaatiossa sattuvat mokat.
- Pystyä tarkastelemaan omia ei-mairittelevia ominaisuuksiaan, epätäydellisyyttään ja epäonnistumisisaan klovnin linssin läpi. Transformoida henkilökohtainen naurettavuus universaalille tasolle, yleisölle jaettavaksi.
- Oman henkilökohtaisen klovnin löytäminen
- Sen ymmärtäminen että kaikki edellä mainitut tavoitteet saattavat toteutua vasta sadan vuoden päästä…
SISÄLTÖ
Nelosilla on jo aimo annos osaamista erilaisista taidoista ja tekniikoista, joita voidaan hyödyntää klovneriaopinnoissa. Tekniikat kuitenkin kumisevat tyhjyyttään, ellei niitä saa leimahtamaan liekkeihin. Klovnerian polttoaineena on epäonnistuminen ja siitäkin sirkusoppilailla nelosvuoteen mennessä saattaa olla myös kokemusta. Ongelmana on se että meille kaikille on opetettu synnytyslaitokselta alkaen että virheitä ei saa tehdä ja jos tekee, niin ne pitää peittää. Klovneriassa kaikki on päälaellaan, myös suhde epäonnistumiseen. Poisoppiminen virheen välttelystä, piilottelusta tai kieltämisestä vaatii valtavasti harjoittelua. Siinä meille riittää työsarkaa!
Yksi tärkeimmistä kurssilla käytettävistä tekniikoista, on Mario Gonzalezin naamiotekniikka. Siinä on niin paljon muistettavia pelisääntöjä että virheistä ei tule olemaan pulaa. Teatteriklovneria poikkeaa aiemmista naamiolajeista siten, että klovni ei ole fiktiivinen hahmo, jonka taakse oman persoonan voi kätkeä, vaan pikemminkin esiintyjän mielentila ja ja omista naurettavista piirteistä syntynyt liioiteltu hahmo. Klovnin tehtävä on naurattaa, sillä olemmehan komedian tyylilajissa. Klovni edustaa inhimillistä epäonnistumista, jolle nauraessaan yleisö voi sietää paremmin omaa epätäydellisyyttään ja sitä ettei aina ihan ymmärrä miten tätä elämää pitäisi elää. Traagista?
Allekirjoittaneen klovnimaun mukaan klovneria on silloin erityisen mielenkiintoista kun klovnin toinen jalka on tragediassa.

Arviointiasteikko

H-5